Syrjäharjun polut
Syrjäharju on syntynyt noin 10 000 vuotta sitten maajään sulamisvesien muovaavana seitsemän kilometriä pitkäksi harjumuodostelmaksi. Harjun lakipiste on 150 metriä merenpinnasta.
Syrjäharju sijaitsee Pengerjoen kylällä Petäjävedeltä noin 8 km Multialle päin.
Syrjäharjulla on kolme eri polkua: Retkipolku (4 km), Kukkulapolku (2 km) ja Harjukierros (4,2 km).
Syrjäharjuun on rakennettu vuonna 2003 Hetteen eräsija-hankerahoituksella opastettu retkipolku. Harjuun noustessa ja sieltä laskeutuessa on jyrkähköt rinteet, jotka antavat kokemuksen harjun luonteesta. Reitti polku on kauttaaltaan kuivaa kangasmaata. Reitistä on noin yksi kilometri Metsähallituksen omistamalla vanhojen metsien suojelualueella. Alue sisältyy Natura-2000 suojeluohjelmaan. Puusto on iältään noin 100-200-vuotta.
Retkipolun pituus on noin 4 kilometriä. Polun lähtö- ja paluupiste on Petäjävesi-Multia maantieltä ennen Pengerjoen siltaa vasemmalle erkaneva Penkkalan tienhaara.
Retkipolun reitit ja palvelut
Reitti on helppokulkuinen ja pääosin metsäautotiepohjainen.
Polku on opastettu lähtöpisteessä informaatiotaululla ja matkan varrella punaruskein maalitäplin puihin, kiviin ja käännekohdissa nuoliopasteilla.
Reitin varrella on opastauluja mm. asutuksesta, tervanpoltosta ja harjun olemuksesta.
Paikalla on opastus myös Pien-Hetteen lintutornille, jonne matkaa n. 300 m.
Saapuminen
Valtatie 23:lta käänny Petäjäveden kohdalta valtatielle 18 Multialle (Seinäjoki).
Aja noin 8 km ja käänny vasemmalle Penkkalantielle juuri ennen Pengerjoen siltaa. Heti risteyksen jälkeen vasemmalla on opastustaulu retkipolulle.
Syrjäharjun luontopolun on rakentanut Petäjäveden Luonto ry kesällä 2024. Polun rakentamiseen on maanomistajan (Finsilva) myöntämä lupa. Petäjäveden kunta on avustanut rakennustarvikkeiden hankinnassa ja reittikartan ja lähtöpaikan taulun valmistuksessa.
Polku muodostuu kahdesta toisiinsa kytkeytyvästä polusta: Kukkulapolusta (2 km) ja Harjukierroksesta (4,2 km). Polkujen alkuosa 0,7 km ja loppuosa noin 1,0 km ovat yhteisiä.
Polkujen lähtö- ja loppupiste opastauluineen on kauan sitten käytöstä poistuneella maa-ainesten ottoalueella.
Liikkuminen polulla tapahtuu jokaisenoikeudet-periaatteiden mukaisesti.
Luontopolun reitit ja palvelut
Polku on kuvattu lähtöpisteen informaatiotaulussa. Reitti on merkitty puihin tehdyin maalitäplin: Kukkulapolku keltainen ja Harjukierros, sininen.
Polulla on värimerkkien lisäksi selventäviä nuoliopasteita. Kartta ja nuoliopasteet ohjaavat kulkua myötäpäivään. Puiden maalimerkinnät ovat rungon molemmilla puolilla, joten polkua on mahdollista kulkea myös vastapäivään.
Poluista Kukkulapolku (keltainen) on helpompi, Harjukierros (sininen) haastavampi.
Harjukierros (sininen) sisältää osuuksia valmista polkua, metsäkoneiden ajouria ja metsäautotietä, mutta myös uutta polkua. Harjuun noustessa ja sieltä laskeutuessa on jyrkähköjä rinteitä, jotka tekevät reitistä Kukkulapolkua fyysisesti raskaamman. Harjukierros yhtyy Kukkulapolkuun harjukukkulalla. Polku on lähes kokonaan kuivaa kangasmaata.
Harjukierros kulkee kahden metsäautotien päätepisteiden kautta, joten reitille voi lähteä myös näistä paikoista. Molempien teiden päähän on asennettu opasviitta ja reittikartta.
Saapuminen
Aja valtatie 23:a ja käänny Petäjäveden kohdalta valtatielle 18 Multia-Seinäjoki-suuntaan.
Aja noin 2,8 km ja käänny sitten vasemmalle Pohjolanmäentielle. Aja Pohjolanmäentietä noin 3 km, jonka jälkeen käänny vasemmalle Vehkalantielle.
Vaihtoehtoisesti voit ajaa valtatietä 18 noin 6,3 km ja kääntyä vasemmalle Pohjolanmäentielle. Aja noin 0,9 km ja käänny oikealle Vehkalantielle. Pian Pengerkosken yli johtavan sillan jälkeen jatka Vehkalantietä oikealle ”Luontopolku” nuoliviitan mukaisesti. Aja Vehkalantien päähän asti (noin 1,7 km) ja käänny vasemmalle ”Luontopolku” viitan mukaisesti. Jatka metsäautoteitä noin 0,8 km käytöstä poistetulle maa-ainesten ottopaikalle, jossa on lähtöpaikan opastaulu vasemmalla.
Navigaattoria voi käyttää apuna (esim. Vehkalantie 1, Petäjävesi) Pohjolanmäentien ja Vehkalantien risteykseen suunnistamisessa.
Syrjäharjun luontopolku (pdf)